Inspiraatio on vaarallinen konsepti, jonka ymmärretään usein toimivan seuraavasti:

  1. Jostain saapuu inspiraatio tehdä jotain
  2. Onpa kivaa tehdä sitä

Käytännössä tämä toimii näin:

  1. Odotellaan inspiraatiota tehdä jotain
  2. Ei tehdä mitään
  3. Tekemättömyys alkaa ahdistamaan
  4. Kynnys aloittaa kasvaa
  5. Selitellään myöhemmin: ”ei huvittanut”

Ongelma on kai siinä, että odotetaan jonkin mystisen voiman kuten inspiraation tekevän asioiden aloittamisesta miellyttävää. Aloittaminen on aina ikävää. On se sitten tiskiveden valuttamista, salille lähtemistä tai kitaran virittämistä.

Tekemisen ilo, motivaatio, inspis tai miksi ikinä haluat sitä kutsua, saapuu yleensä vasta tehdessä.  Ei etukäteen.

Käyn itse neljä kertaa viikossa salilla ennen töitä. Herätyskello soi viiden aikaan ja voin myöntää ettei silloin ole yhtään salifiilis. Eipä ole inspistä salin rappusia kivutessa. Ei oikeastaan huvittaisi lämmitellessä. Parin ensimmäisen sarjan jälkeen tilanne muuttuu. Tämähän on kivaa.

Aina ei huvita

Instagrammissa filtterihötöllä päällystetyt kuvat ja Facebookissa muiden elämien kootut kohokohdat antavat ymmärtää, että aina pitäisi olla kivaa. Jotain täytyy varmasti olla vialla jos jokin asia tuntuu vaikealta.

Vain suoraan mukavilta tuntuvien asioiden tekeminen johtaa lyhytnäköisyyteen. On paljon mukavampaa herkutella kun syödä terveellisesti. Tuntuu kivemmalta maata sängyssä kuin Smith-penkissä. Lopputuloksena yleensä kaduttaa.

Vietän joskus vapaapäivän pelaten jotain uutta PC-peliä lähes aamusta iltaan. Se tuntuu ihan hyvältä idealta aamulla. Se on siistiä päivällä. Illalla viimeistään tajuaa – ei hitto, mä olen tuhlannut tämän päivän.

Tietysti on tärkeää ottaa myös rennosti, mutta elämään täytyy saada asioita, jotka antavat takaisin vasta pitkän ajan päästä. On se sitten kuntoilua, opiskelua tai ihmissuhteiden kehitystä, suuri palkinto odottaa kaukana ja edessä on jyrkkää ylämäkeä.

Päätös tällaisista asioista pitää tehdä etukäteen. En päätä aamulla menenkö salille vai en. Aamuisella olotilalla ei ole vaikutusta astunko salin ovesta sisään. Okei, 40 asteen kuume on poikkeus.

Inspiraatio on syntipukki

En ole pariin vuoteen säveltänyt uutta musiikkia. Syynä ei välttämättä ole se, että inspiraatio olisi hukassa. En vain ole oikeastaan antanut sille mitään mahdollisuutta. En ole istunut kitaran ja nauhurin kanssa alas. En oikeastaan tykkää soiton harjoittelusta. Oikeastaan vihaan musiikin teoriaa. Syy ei ole inspiraatiossa.

Jos syyttää inspiraation puutetta, jäävät todelliset syyt helposti huomaamatta. Kirjoitusblokki ei katoa jos ei yritä kirjoittaa. Liikuntakammo ei lähde makaamalla sängyssä. Inspiraatio ei ilmesty tyhjästä ja poista ongelmia. Täytyy aloittaa itse.

Inspiraatio on itsepetosta.